Tieken Vaikuta ja vaikutu päivä nimellä Osaamisen vuosihuolto pidettiiin kultturitehdas Korjaamossa Hesassa. Päivän ”kuljettajana”
toimi Ari-Matti (Ama) Auvinen innostavalla ja näkökulmia esille nostavalla
tavalla.
Aamun melkein avauksena pääsimme katsomaan opetusmateriaalia vuodelta
”miekka ja kirves”, eli Helsingin kaupungin raitiovaunun kuljettajille ja
rahastajille tarkoitettua koulutuselokuvaa. Retroudessaan ihana, ja kommentti
”automaattiset laitteetkin vaativat ihmisjärjen käskyn” pätee edelleen yhtä
hyvin kuin noihin aikoihin.
”Luottamuksen ilmariiri
on keskeisin osa jakamisen ja avoimuuden toiminnalle”
Paula Stelander käsitteli puheenvuorossaan tietojohtamista ja organisaation osaamisen
kehittämistä HR-näkökulmasta. Organisaation osaaminen on hänelle yksilöiden
osaamisen yhdistämistä organisaation toimintatapoihin ja siltä pohjalta uuden
luomista. Tämä edellyttää osaavaa
henkilöstöä, halua jakaa osaamista, hyviä tietoteknisiä apuvälineitä (joita
osataan myös käyttää!), erilaisia aktiivisia verkostoja ja sitä, että yrityksen
toimintatavat ja prosessit ovat kunnossa.
Eli ydinosaamisella hänen mielestään tarkoitetaan osaamista organisaatiossa
ja toimintatapaa, jolla tuotetaan arvoa asiakkaalle. Kun organisaation osaamista lähdetään
kehittämään, helpoimmin kehitettävä on yksilöiden taitotason nostaminen. Siihen
voidaan käyttää rekrytointia tai myös sisäistä kouluttamista. Oman osaamisen
jakaminen muulle väelle onkin sitten jo vaikeampi asia: siihen on suhtauduttava
positiivisesti ja se on otettava koko organisaation toimintatavaksi. Hyvät
tietotekniset apuvälineet ja niiden käyttötaito on yksi organisaation ydin
kysymyksistä, jotta työt tulevat tehtyä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Valitut
apuvälineet on myös otettava käyttöön organisaatiossa ja niiden mollaaminen on
lopetettava heti alkuunsa. Yrityksen kulttuuri ja toimintatapa on muokattava
yrityksen toimintaa tukevaksi: yhteistyö ja osaamisen jakaminen on tehtävä
selkeäksi työtehtäväksi, jota ohjataan ja johon ollaan valmiita panostamaan
niin, että hyöty saadaan koko organisaatiolle. Yhteistyöhön pitää suhtautua
positiivisesti.
Teemana 2 käsiteltiin
sähköisen oppimateriaalin roolia nyt ja tulevaisuudessa. Keskustelua hallitsi
pitkälti keskustelu perusasteen ja toisen asteen koulutuksessa käytettävistä
materiaaleista, mutta periaatteet sähköisen materiaalin tuottamiselle niin,
että se olisi mahdollisimman monien käytettävissä, tuli aika selkeästi esille.
Materiaalin on oltava 1) muokattavaa 2) siinä on oltava mahdollisuus
yhteistyöstämiseen 3) jaettavaa 4) opiskelijoiden näkökulmasta mielekästä 5)
hyvin kirjoitettua 6) erilaiset opiskelijat huomioivaa ja 7)
laiteriippumatonta. Viestiseinällä oli hyvä huomio: ”Oppimateriaalien
kehittyessä myös kokeiden ja testien ja arvioinnin tulee uudistua”. Keskustelua
herätti myös lähdekriittisyyteen herättäminen ja tiedonhankinnan taidot ja
niiden kehittäminen. Hyvä niin.
Sähköistyvä
ylioppilaskirjoitus käsiteltiin paneelissa kuten sähköinen oppimateriaalikin. Panelin
antina kuultiin mm. että lukiolaisista 85% on käytössään (kannettava) tietokone,
mutta omien laitteiden käyttöä lukioissa ei edelleenkään ole samassa määrin
nostettu esiin kuin esimerkiksi yliopistoissa ja korkeakouluissa. Meilläkin
puhutaan vaan koko ajan, että opiskelijoille pitää olla laitteita, tukea,
jne. Miksi, jos opiskelijoista noin
suurella osuudella on tietokone käytössään? Myös selvästi nostettiin esille,
että opiskelijat osaavat kyllä tietokoneiden huvikäytön, mutta entäpä
esimerkiksi työvälineohjelmien, kuten esim. Office-paketti, käyttö TEHOKKAASTI?
Kyllähän moni meistä osaa dokumenttiin
kirjoittaa tekstiä, mutta entä sisennykset, otsikot, tyylit, valmiit
asiakirjamallit yms? Sujuvatko nekin? Ehkäpä siitä Tietokoneen ajokortista
olisi aika monelle meistä hyötyä? Ja uskoisin, että myös ajankäyttö tehostuisi
tämän myötä. En ole tehokkuuden ajaja, mutta oma aika kun on kortilla, monessa
kohtaa säästää aikaa se, että tietää mitä tekee ja miten.
Huolto ja
verkostoitumistaukojen aikana tutustuin Dikaios – formaattiin, jolla Moodleen
voisi tuoda kaupallisten tarjoajien (Esim. Promentor, Viope, jne.) materiaalia
ja tehtäviä suoraan opetuksessa käytettäväksi. Tästä kuulemme lisää marraskuussa
ja palaan asiaan.
Lopuksi Tom Pöysti veti
riemastuttavan ja ajatuksia herättävän esityksen ”Tekemisen riemua ja tuskaa”.
Pääsanoma (ainakin minulle ;) ) oli, että mieti mitä itse haluat tehdä, lopeta
turha negatiivisuus ja tee valinnat sen mukaan, mitä haluat. Se on oma elämäsi,
jota elät ja siihen voit vaikuttaa itse.
Aika lailla loppu puolella esitystä
Tom teki mielestäni hyvän ehdotuksen: jos et tiedä, mitä oikeastaan haluat tehdä, ota onki ja mene päiväksi
kalaan. Älä laita syöttiä, sillä siitä seuraa lisää ratkaistavia asioita (voit
saada vaikka kalan!), vaan seuraa kohon liikettä ja mieti mitä SINÄ oikeasti haluat
tehdä. Ja toteuta se niissä rajoissa, jotka sinulle ovat mahdollisia. Älä vain
haikaile jonkun perään, vaan tee se mitä haluat. Yritä ainakin, rohkeasti. Mikä
onkaan pahinta mitä voi sattua? Epäonnistuminen. Mutta niitähän on tähän ikään
jo tullut vastaan ennenkin ja ainakin olet tehnyt jotain haaveesi tai unelmasi
eteen. Rohkeutta!
Kokonaisuutena päivä,
josta jäi itämään monta asiaa, eikä vähiten tuo Tom Pöystin ehdotus mennä kalaan. Ehkä niistä kuulemme vielä syksyn aikana lisää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!